Luin Martina Aitolahden kirjan Martina – Taistelija. Sen on kirjoittanut itse Martina ja Hippo Taatila. Pidin kirjassa erityisesti Martinan hyvästä suhteesta eksiinsä. Hyvä, että kirja kertoo hyvistä väleistä, kun miettii Martinan lapsiakin, ettei siellä olla haukuttu heidän isiänsä.
Martina on esiintynyt julkisuudessa vahvana ja ehkä jopa
kovanakin ihmisenä. Itse olen nähnyt hänet sellaisena ja lisäksi itsevarmana
esikuvana. Ostin kirjan, koska halusin saada lisää tietoa tästä itsevarmuutta
puhkuvasta naisesta, joka tietää, mihin raja vedetään, ja osaa suojella
itseään. Martina ei ole turhan sinisilmäinen. Sellainen hän on ollut kirjan
mukaan aina. Hän tiesi, että ketkä hallitsevat maailmaa niissä piireissä, missä
hän liikkui.
Oli mukavaa lukea Martinan innosta urheilua kohtaan. Hän on
kyllä ollut hurja, kun on lähtenyt vaikka mihin mukaan, vaikka muut ovat
varoitellut ja hän on itsekin tiennyt vaarat. Jos hän valitsee lähteä hulluun
urheilujuttuun mukaan, niin toinen urheilujuttu saa jäädä. Mutta Martina
valitsee molemmat. Uhkarohkeaa ja vähän hauskaakin. Martina on kuitenkin oppinut
kantapään kautta.
Annan kirjalle 4/5 tähteä
