Tarina: Ensirakkaus osa 1

Ensirakkaus

Alkuteksti

                                                                                                                                                       
”Hei Emma, kävisitkö kaupassa?” kysyi äitini Kaisa minulta valmistaessaan salaattia. Äitini on aina tekemässä jotain. Hän on sellainen ahkera ja ihana ihminen.

”Joo käyn”, vastasin äidilleni.

Menin huoneeseeni hakemaan huppariani. Samalla näin ikkunasta Ralfin. Hän on naapurinpoika ja käveli ikkunani ohi. Ajattelin, että minusta olisi mukavaa olla hänen kaverinsa. Voisin käydä leffassa hänen kanssaan. Siinäpä olisi mukava kaveri. Kylläpä tuo oli jännä ajatus. Mistähän se syntyi?

Serkkuni mies oli tulossa käymään meillä ja käveli minua vastaan matkallani kauppaan.

”Moi Emma. Mitä kuuluu?”, hän kysyi.
”Hei, hyvää, entä itsellesi?”, vastasin.
”Olen tässä menossa hakemaan Isabellaa töistä, kävin vain kaupassa.”

”Sanotko Isabellalle, että hän voi tulla katsomaan meille sen Lemmen viemää jakson, joka jäi häneltä väliin”.
”Okei. Muuten, muistutat sitä sarjan Emmaa”, serkkuni mies sanoi minulle.  

No molemmat hymyilemme paljon ja olemme melko kilttejä, ajattelin.

Heräsin ja heti aamun ensiajatuksena mielessäni oli tuo naapurini.

Tunsin, että tunteeni tuota naapurinpoikaa kohtaan olivat kasvaneet. Aamulla huomasin niiden muuttuneen pysyväksi ihastuksen tunteeksi. Tällöin olin 16-vuotias. Wou, mikä kummallinen asia! Muistaakseni olin nähnyt hänestä jonkinlaista unta, mutta en kyllä muista minkälaista. Ehkä tämä muistoni on vain harhaa, sillä yritän vain selittää itselleni; miten hän oli ensiajatukseni heti aamusta, ja miten tajusinkin tykkääväni hänestä niin, ettei se ole ohimenevää häntä sen enempää tuntematta. Sillä yhtään mitään ei ollut tapahtunut välillämme, mikä olisi saanut tunteeni vahvistumaan. Tämän pojan nimi on Ralf.

High School Musical 1 tuli televisiosta. Muistan kuinka tuona päivänä äitini kertoi minulle nähneensä naapurini Ralfin, ja hänen lähettäneen terveisiä koko perheelle.

”Hän on varmaan ihastunut sinuun”, äitini vaan sanoi minulle.

Olin imarreltu. Ei minulla ollut sen suurempia tunteita häntä kohtaan. En silloin nähnyt häntä edes ihastuksenani. Pidin häntä mielessäni pelkkänä naapurinpoikana.

Asumme molemmat vierekkäin olevissa punaisissa puutaloissa. Pihallamme ei paljon meidän ikäisiä nuoria asu. Siellä asuu yhteensä kolme meidän ikäistämme nuorta. Eli lisäksemme vain yksi. Hänen nimensä on Kamilla. Hän on minun ikäiseni. Ralf taas on meitä molempia hieman vanhempi, vuoden tai kaksi.

                                                                                                                                               

***************************************************************************************************

Olin 11-vuotias, kun muutin perheeni kanssa uuteen asuinpaikkaan. Tutustuin todella nopeasti erääseen pihanaapuriini.

”Moi. Oon just muuttanut tähän pihaan. Mun nimi on Emma”, esittelin itseni.

”No moi, mä oon Nelli! Asun tossa ekassa kerroksessa”, sanoi hän iloisesti.

”Moi”, tervehdin joitain uusia naapureitani.

”Moi”, tervehtivät minua tummahiuksinen mies ja varmaankin hänen kaksi tytärtänsä.
Nelli kertoi heidän olleen isä ja tyttärensä, kuten epäilinkin.
”Tuon tytön nimi on Marikki, ja hän on kaverini. Tuo toinen on Peppi.”, kertoi Nelli.

Seuraavana päivänä tapasimme Nellin kanssa taas pihalla.
”Ralf haluaa nähdä sut”, hän sanoi minulle.

Varmaan Ralf oli saanut tietonsa minusta perheenjäseniltään, jotka olivat nähneet minut pihalla hengaamassa pihallamme asuvan Nellin seurassa. Tapasin heidät ensikertaa parvekkeemme lähellä olevan mattojen tamppaustelineen kohdalla.

”Okei, no mennään vaan sitten”, vastasin reippaasti.

Olimme jo heidän kotiovellaan. Soitin ovikelloa, ja itse nuoripoika Ralf avasi oven.

” Moi”, moikkasin häntä.

”Moi”, vastasi hän.

”Halusit tavata mut”, sanoin muistaakseni näin.

Sen jälkeen tämä keskustelumme päättyi, jos oikein muistan.

Palasimme Nellin kanssa takaisin ulos. Oli kaunis aurinkoinen kesäpäivä. Pihamme koivut ja männyt koreilivat kauniisti ympärillämme, kun aurinko säteili niihin. Sisäpihamme hiekkalaatikolla tai sen lähellä olevat keinut kaipasivat niiden käyttäjiä. Puut sijaitsivat hiekkalaatikon lähettyvillä ja niitä oli siinä melkein talomme edustaan asti.

Vietin paljon aikaa Nellin kanssa. Hän tunsi Ralfin siskon Marikin, johon minä pääsin tutustumaan. Menin Marikin kanssa Kamillan ovelle, jotta tutustuisin myös häneen. Tämä mukava idea tuli Marikilta.

Ralf ja Marikki ovat aivan kuin vastakohtia. Ralfilla nimittäin on siniset silmät ja vaaleat hiukset kun taas Marikilla on vihreät silmät ja tummat hiukset. Ralf on hiljainen, Marikki taas puhelias ja räväkkä. Voisin sanoa, että Ralf on hiljainen toimija, kun taas Marikki räväkkä toimija. Molemmat ovat omalla tavallaan rohkeita ja upeita persoonia. Tuli vain mieleen, että Ralfin vanhemmat Kari ja Eeva ovat melko varmasti Astrid Lindgrenin faneja kun antaneet lapselle nimet Mio ja Marikki. Mio on Ralfin toinen nimi.                                                                                                                                               

Minä, Marikki ja Ralf olimme pihamme keinuissa. Pelasimme jonkinlaista totuutta ja tehtävää.

”Tykkäätkö Emmasta tai Kamillasta?” Marikki kysyi Ralfilta.

”Kaverina”, vastasi Ralf. 

Sitten Marikki kertoi minulle Ralfin seurusteluhistoriasta.

”Ralf on seurustellut Lotan kanssa, kertoi Marikki, mutta he ovat eronneet.”

”Aijaa”, tokaisin.

En silloin miettinyt tätä sen kummemmin. Nyt myöhemmin, kun olen miettinyt tätä tapahtunutta, ajattelen, että oliko tämä joku vinkki, että Ralf on nyt sinkku, että tässä sinulle olisi hyvä poikaystävä? Hahah. Ja, että hän taisi olla minusta tuolloin kiinnostunut. Näin ainakin rakas serkkuni Isabella väitti.

”Emma! Tuutko syömään mun Ralfin ja Juuson kanssa soppaa tohon lähipuistoon?, ehdotti Marikki. Se on ilmaista.”
”Okei!” vastaisin.

Minä, Marikki, Ralf ja hänen kaverinsa Juuso menimme yhtä matkaa läheiseen puistoon. Menin Marikin kanssa leikkilaitteeseen, kutsun sitä propelliksi. Se tarvitsee vähintään yhden henkilön sitä pyörittämään.

”Ralf, tuu antaa vauhtii”, huusi Marikki.

Ralf ja hänen ystävänsä pyörittivät laitetta. He puhuivat siinä ruotsia – aivan kuin olisin ymmärtänyt sitä silloin. En ollut edes käynyt yhtään ruotsintuntia vielä. Se oli silloin vasta edessä noin kolmen kuukauden päästä tuosta ajasta, kun koulu alkaisi. Marikki ja Ralf ovat suomenruotsalaisia.

Myöhemmin samana päivänä menin syömään Anderssoneille. Heidän äitinsä Eeva oli paistanut lettuja, nam. Kyllä maistui! Istuin Ralfia vastapäätä, Marikki oli vieressäni ja Ralfin vieressä oli hänen kaverinsa Heikki. Söimme hiljaa nautiskellen lettuja, joiden päällä oli herkullista mansikkahilloa.

Heikki rikkoi hiljaisuuden.

”Onko Marikki kiva?”, hän kysyi minulta.

”On”, vastasin siihen.

Kotipuhelin soi. Se oli Marikki.

”Mentäiskö uimaan uimahalliin? Ralf tulis myös”, hän kertoi asiansa.

”Mikäs siinä”, vastasin.

Pyysin molemmat veljeni mukaan. Aatulle sopi, mutta Leevi ei päässyt mukaan jalassaan olevan ison haavan takia.
Uimahallissa Ralf, Marikki ja minä hyppäsimme kolmen metrin korkeudesta alas veteen vuorotellen. Ensin hyppäsi Marikki, sitten Ralf ja viimeisenä minä.
”Tää on kamalaa”, sanoin hyppäämisestä Marikille.
”No ei ees oo”, sanoi Marikki nauraen.
Onneksi minua ei kauhean paljon jännittänyt!

Jollain kertaa hyppäsin ensimmäisenä. Ralf hyppäsi jälkeeni. Olin uimassa kohti tikkaita, että pääsisin jälleen maalle ja taas ylös hyppäämään. Ralf ui perääni ja veti uimapukuani peppuni kohdalta muutamaan otteeseen. Ei me mitään puhuttu tuolloin. Menin uudestaan hyppäämään ja kostin hänelle leikkimielellä uimahousujen vetämisen tekemällä hänelle samoin.

Menin Marikin kanssa uimahallin sisäpuolelle uima-altaaseen. Hän tuli päälleni, kun olin veden alla. Sain hirveän paniikintunteen: että hukun kohta! Se oli ihan kauhea tunne tuo paniikki!

Nousin pintaan. Sitten Marikki kysyi:” Missä Ralf on?” ja lähdimme etsimään häntä.
”Mennään tonne miestenpukkariin etsimään häntä”, sanoi Marikki.

”Mennään sitten”, sanoin, vaikka minua ahdisti ajatus.
 Siellähän se Ralf oli kännykkä kädessä. Ihmettelin, kun häntä ei yhtään huvittanut se, että olimme tulleet miesten pukuhuoneen puolelle häntä etsimään. Hän oli vain naama vakavana. Oliko jotain sattunut tai oliko hän vain muissa mietteissään?

Marikki soitti kotipuhelimeemme.
”Voinko tulla teille? hän kysyi. Ja jatkoi:” Käykö, että Ralf tulee myös?”
He molemmat tulivat meille.

”Ralf tuli tänne kattoo sua”, serkkuni Isabella sanoi hymyillen virneessä.

”Eihän. Älä kiusaa”, sanoin epäuskoisena.

Kävin vaihtamassa päälleni vaaleanvihreän paidan. Ajattelin, että sepä mukavaa kun on joku, joka saa ihastella paidan sopivuutta minulle. En ajatellut tehdä näin kiusallani.

Kesä haihtui ja koulu alkoi. Uudet kaverit ja tekemiset tulivat kuvioihin. Ralfista ja Marikista en kuullut moneen vuoteen mitään. Aina joskus heitä tuli nähtyä ja varsinkin Marikkia moikattua usein.

  

 © Kopiointi ehdottomasti kielletty!