Nora Roberts - Kirottu Kartano

Nora Robertsin kirjoittama Kirottu kartano kertoo markkinointialalla työskentelevästä Sonyasta, joka on menossa piakkoin naimisiin häntä kontrolloivan myös markkinointialalla toimivan miehen kanssa. Sonya unohtaa omat toiveensa, kun mies väheksyy niitä ja ajaa omat toiveensa Sonyan ylitse. Ei kuulosta hurmaavalta mieheltä, vai mitä? Joten mitä Sonya näkee miehessä?

Jotenkin Sonya päätyy muuttamaan isoon ja aavemaiseen kartanoon, mutta kenen kanssa? Sonyan äiti on hänen tukenaan, mitä ikinä tapahtuukaan hänen elämässään. Kartanossa asuminen muuttaa kaiken Sonyan elämässä. Lisäksi pieni karvainen kaveri muuttaa taloon. Sonya saa kuulla uskomattomia asioita liittyen edesmenneeseen isään ja mikään ei ole niin kuin ennen. Kartanossa tapahtuu ihmeellisiä asioita, vaikka Sonya jää välillä sinne yksikseen. Mutta miten hänen petinsä onkaan pedattu kuin itsestään?

Itse en tykännyt kirjan väkinäisestä kirjoitustyylistä ja hahmoista. Ainoastaan Trey vaikuttaa hyvin keksityltä ja hyvin kuvatulta. Muut hahmot olisivat voineet olla vahvempiluonteisia ja vähemmän innokkaita ja teennäisiä.

Kuitenkin halusin lukea kirjan loppuun, sillä minun täytyi tietää loppuratkaisu. En kuitenkaan saanut tietää sitä, sillä kirjassa on jatko-osa. Se minun täytyy lukea seuraavaksi.

Annan kirjalle 2,5/ 5  ⭐ ⭐ ⭐  ⭐ ⭐

Elly Griffiths – Harbinder Kaur tutkii, Muukalaisen päiväkirjat

Clare Cassidy opettaa englantia Talgarthin koululla. Eräs opettaja, joka oli Cassidyn hyvä ystävä, murhataan. Siitä käynnistyy tutkinta, jota kirjassa seurataan loppuun saakka, sillä murhaaminen ei välttämättä lopu siihen ja voiko seuraavat kuolemat olla myös murhia? Entä jos ne liittyisivät toisiinsa? Mikä sellainen murhan kierre olisikaan?

Griffiths kirjoittaa taidokkaasti sekä mielenkiintoisella tavalla. On ollut ilo lukea kirjaa, koska tarina etenee sopivalla painollaan ja juurikin taidokkailla sanoillaan. Kiitokset myös suomentaja Cristina Sandulle, joka varmasti tekee oikeutta hyvällä taidokkaalla kielitaidollaan.

Annan kirjalle 4/5 ⭐⭐⭐⭐⭐

Cecelia Ahern - One hundred names

One hundred names kertoo toimittaja Kitty Loganista, joka tekee elämänsä suurimman mokan työssään. Hänen maineensa menee ja myös hänen haastatteleman henkilön maine, mistä koko sotku alkoi. Kittyn sydänystävän Constancen ideana on ollut pitkään haaveena kirjoittaa tarina, johon liittyy sadan nimen lista kuten kirjan nimi kertoo, että kyseessä on sata nimeä sisältävä lista.

Kitty miettii, mikä yhdistää noita 100:a nimeä ja alkaa haastatella heitä sen selvittämiseksi, sillä Constancea ei enää voi saada kiinni. Mutta tässä tarinassa on ongelmia, niiden ratkaisuja ja onnellisia loppuja. Kirja pitää hyvin otteessaan ja on nyt yksi lempikirjoistani.

Annan kirjalle 4,5/5 ⭐⭐⭐⭐⭐tähdestä.

Tuija Pehkonen - Ei enää kiltti tyttö

Pehkosen Ei enää kiltti tyttö -kirja laittaa ajattelemaan omaa suhdettani kiltteyteen. Tuija toteaa, ettei maailma ole tasa-arvoinen eikä reilu paikka, mutta toteaa hänellä olevan oma sauma vaikuttaa asioihin työnsä kautta. Että hän voi nostaa esiin epäkohtia, vaikka se ei ole kaikille mieleen. Itsekin yritän tehdä näin blogikirjoituksillani ja myös ihmisten kanssa keskustellessani. Aina kuitenkaan rohkeuteni ei ole sillä tasolla, että uskaltaisin tuoda esille jotain niin sanottua negatiivista, sillä on helpompaa olla hiljaa ja näin vain olla miellyttämässä muita. En kuitenkaan halua olla sellainen henkilö. Tässä siis minulla on kasvamista.

Pehkonen kertoo tavoitelleensa sellaista, että hänellä olisi häntä arvostavia ihmisiä, joita hän myös itse arvostaa. Ihmisiä, joiden lähellä on hyvä olla. On kyllä hyvin tärkeää haalia sellaisia ihmisiä lähelleen, jotka myös rohkaisevat ja ovat tukena. Peilaan tätä omaan elämääni, että on kyllä ihanaa löytää omat ihmisensä, jotka jakavat pääosin samanlaiset arvot niin arvoristiriidat ovat vähäisiä. Itse huomaan ristiriitatilanteissa minun mieluusti lähtevän pois paikalta, mutta erään ystäväni kanssa olen harjoitellut toisin toimimista. 

Kirja saa pohtimaan niitä henkisiä voimavarojani, joita haluan kehittää kuten ei:n sanomista ja rajan vetämistä. Räpsin kuvia kirjojen sivusta, joihin halusin palata ja peilata omaa elämääni. Annan kirjalle ⭐⭐⭐⭐ tähteä/ viisi.

Otteita kirjasta:

"Vain asioihin havahtuminen, epäkohtien huomaaminen voi saada aikaan muutosta. Sitä muutosta toivon nyt tekeväni." (s. 11-12)

Kun kertoo kokemansa vääryyden ihmiselle, jolta on kokenut vääryyttä, voi se maksaa sen, ettei työkutsuja enää satele tältä henkilöltä. "Se hinta on ilmeisesti maksettava, jos pitää puolensa ja vetää rajansa. Ja sen hinnan olen valmis maksamaan, sillä mitä lopulta jää jäljelle, jos uhraa omat arvonsa? Ja vaikkei minussa ehkä ole sitä punkhenkisyyttä, joka Almassa oli jo teininä, niin olen minäkin pikkuhiljaa alkanut löytää omaa sisäistä pikkupunkkariani. Sellaista, jota ei enää pelota olla huoneessa se "hankala nainen, koska sillä naisella on kuitenkin sydän paikallaan." (s.95)

"Pikkuhiljaa olen alkanut ymmärtää, että herttaisuus on kyllä osa minua. Hymyilen paljon ja arvostan ystävällisyyttä. Mutta toisaalta minulla on myös vahvat ja jyrkät mielipiteet, halu nostaa esiin epäkohtia, puolustaa alta-vastaajia, sanoa maton alle lakaistut asiat ääneen ja vähän huutaakin. Olen myös ymmärtänyt, että minun ei tarvitse valita. Voin hymyillä leveästi, olla mukava ja reilu ja silti olla hyväksymättä paskaa käytöstä, myrkyllisiä työympäristöjä tai mulkvisteja." (s 104)

Usein on myös luovuttava jostain. Ja sekös vasta vai-keaa onkin. Me kun emme haluaisi luopua edes asioista ja ihmisistä, jotka ovat meille pahasta. Kaikista helpointa on pysyä siinä tutussa tilassa, joka tuntuu turvalliselta, vaikka olisi kuinka ahdistava. (s. 167)

Mitä jos vähän uudelleenmuotoiltaisiin ajatusta röyh-keydestä, ja annettaisiin sen kertoa esimerkiksi siitä, että uskoo itseensä ja asiaansa? Että haluaa mennä eteenpäin. Ettei koko ajan kuulostele kohinaa ja häiriötekijöitä ympärillään eikä ainakaan ala käyttäytyä muiden ihmisten toi-veiden ja tarpeiden mukaan ja unohda siinä sivussa, mitä itse on. (s. 174)


"Mitä ikinä päättää omassa elämässään tehdä ja tavoitella, kannattaa miettiä valintansa siten, että niiden kanssa on itsellä hyvä olla." (s. 186)

Markus Ahonen - Anna pahan kiertää

Kirja kertoo Isaksson nimisestä poliisista, jonka lähipiirissä tapahtuu onnettomuus. Poliisi itse tutkii tapausten sarjaa, johon tämä onnettomuus liittyy. Kirja saa pohtimaan, kuinka on niitä yhteiskunnasta niin pahasti syrjäytyneitä ja katkeria ihmisiä, jotka eivät sopeudu yhteiskuntaamme, mutta haluavat jättää jäljen tähän maailmaan, oli se sitten huonokin jälki. Ja he saattavat tuntea kateutta sellaisia kanssaveljiään kohtaan, jotka saavat pikkuhiljaa kiinni elämästä ja tulevat osaksi työtä tekevää väestöä. Tämä saa erään henkilön niin vihaiseksi, että hänen on pakko tehdä jotain asialle. 

 

Ahosen kirja on erittäin mielenkiintoinen, kuten poliisikirjat usein ovatkin ja on mielenkiintoista seurata sitä, miten tarina etenee ja kuinka poliisi saa vihjeitä siitä, kuka tai ketkä ovat asialla. On muun muassa eräs kello, johon on kaiverrettu sukunimi. Siitä johtolangasta he pikkuhiljaa saavat kiinni ja on eräs poliisi, joka on päässyt syyllisten jäljille, mistä syyllinen sai tietää ja pahoinpitelee tämän. Nyt poliisi on niin pahassa jamassa, ettei pysty enää puhumaankaan ja on poissa pelistä tutkinnan suhteen.  

 

Lämmin suositus kirjalle! Hyvä juoni! 

 

Annan täydet ⭐⭐⭐⭐⭐tähteä. 

 

 

Jarno Piipponen - MINÄ OLEN HERRA SINUN PARANTAJASI

Luin Jarno Piipposen MINÄ OLEN HERRA SINUN PARANTAJASI -kirjan. Se rohkaisi minua näin: Jättäkäämme epäusko ja uskokaamme Herran hyvään tahtoon. Hän järjestää asiamme niin kuin on hyvä. Kuitenkin meidän tulee olla rukoilussamme kestäviä ja rukoilla lakkaamatta.

Kirja kasvatti rohkeasti uskomaan Raamatun Sanaan, että kaikki mitä Sana sanoo, on mahdollista tapahtua. Kuten se, että kuurot saavat kuulonsa ja sairaat paranevat. Emmekä me tule ikuisesti olemaan sairaita. En ole varma, mikä minua opetti siinä, että Jumala ei tee meitä sairaiksi vaan Paholainen ja että meidän ikeemme on kevyt kantaa ei tarkoita sairausten kantamista vaan muita vaikeuksia. Kuitenkin Jeesus kuoli Golgatan ristillä puolestamme, niin ettemme joudu kärsimään todellakaan yhtä pahasti kuin Hän.

Myös sivut 65 ja 66 inspiroivat Jarno Piipposen kirjassa Minä olen Herra sinun parantajasi:

"Jos siis jätämme epäuskomme käsittelemättä, Jumalan Sanan mukaan me emme tule menestymään emmekä paranemaan. Jumalan Sanan mukainen menestys on mielestäni sitä että Sana toteutuu meidän elämässämme niin kuin se on kirjoitettu. Joka tunnustaa syntinsä ja hylkää sen, saa armon. Armo on Jumalan ansaitsematon suosionosoitus sinun hyväksesi. Halleluja! "(s. 65-66)

Lisää tärkeitä kohtia kirjasta:

Jeesus Kristus on Jumalan Sana! Usko syntyy Kristuksen Sanan kautta, Jumalan Sanan, Raamatun kautta. Lue tai kuuntele Raamatun Sanaa, ja uskosi kasvaa! Sanassa on totuus, armo ja ja elämä. Jeesus on elämän leipä; syö Hänen Sanaansa ja vahvistu! Monet syövät kyllä lääkärin antaman lääkekuurin ja ruokkivat itseään usealla aterialla päivässä, mutta ruokimmeko ja lääkitsemmekö itseämme Jumalan Sanalla? Jotkut käyvät kerran viikossa seurakunnassa ja kuulevat hetken Sanaa, mutta eivät itse avaa koskaan Raamattuaan kotona. Voiko siis ihmetellä miksi voit hengellisesti niin huonosti? Yksi haalea ateria viikossa ei riitä pitämään sinua terveenä. On syötävä säännöllisesti, terveellistä, hyvää ravintoa. Hengellisesti se tarkoittaa vahvoja Jumalan Sanan saarnoja, jotka julistetaan uskon hengessä ja Pyhän Hengen voimassa. (s. 69-70)

Piipponen puhuu siitä, miten se mitä puhumme vaikuttaa elämäämme. Jos puhumme itsellemme, ettemme koskaan parane niin emme myöskään parane. Mutta esimerkiksi puhuessasi "Minä pysyn terveenä Jumalan kunniaksi voidakseni julistaa Hänen Sanaansa" tai "tulen paranemaan, koska hinta on maksettu Golgatalla" tulet niittämään Jumalan Sanan mukaista hedelmää. (s. 70)

Annan kirjalle ⭐⭐⭐⭐/5 tähteä.

David Wilkerson - Näky Nyt

Lukukokemuksena Näky Nyt oli seuraavanlainen: Näitä asioita tulemme kohtaamaan ajan saatossa. Mielenkiintoista, mutta todella tuskastuttavaa, kun tapahtuu ikäviä asioita, ja niistä kirjassa ei ollut puute – valitettavasti. Mutta luin kirjan uskollisesti alusta loppuun saakka. Onneksi siinä oli edes joitain toivon pilkahduksia! Onneksi! Miten hurjaa oli lukea, kuinka jotkin näyistä ovat toteutuneet! 

 

Mitä kirja käsittelee 

Kirjassa puhutaan siitä, kuinka Herra harmittelee sitä, kun on antanut vaurautta omalle kansalleen enemmän kuin muille kansoille, mutta kansa on kiittämätön ja palvoo epäjumalia. Jumala on katsonut niitä kauan, mutta nyt hän ei enää kykene siihen. Kansa on saanut useita profeettoja ja vartiomiehiä ja sitä on varoitettu useita kertoja, mutta se pettää yhä vain Jumalaa. Jumala lyö kansaansa, mutta haluaa pelastaa sen, jos he kääntyvät Jumalan puoleen.  

 
“Jos Jumala ei säästänyt muita kansoja, jotka olivat rikkoneet Häntä vastaan, miksi Hän säästäisi Yhdysvallat? Hän tuomitsee meidät aivan kuten Hän tuomitsi Sodoman, Rooman, Kreikan ja joka ainoan kulttuurin, joka on kääntänyt selkänsä Hänelle.” 
 

Jumala on myötätuntoinen rakkaudessaan 

 
“Huomaa, mitä Jumala puhui Hesekielin kautta: "Heittäkää pois päältänne kaikki syntinne... ja tehkää itsellenne uusi sydän ja uusi henki. Ja minkä tähden te kuolisitte, Israelin heimo? Sillä ei ole minulle mieleen kuolevan kuolema, sanoo Herra, Herra. Siis kääntykää, niin te saatte elää." (Hes. 18:31-32) 
 
“Jos joku epäilee Jumalan kykyä tuntea tuskaa, tässä on todiste hänen myötätunnostaan. Myös Hän tuntee surua ja murhetta kuolemasta. Hän puhuu meille tuon raamatunkohdan kautta: "En tunne mielihyvää nähdessäni teidän kärsivän ja kuolevan. Siksi pyydän teitä nyt: kääntykää pois synneistänne ja astukaa elämään." 
 
“Jumala suree erityisesti niitä katastrofeja, jotka kohtaavat viattomia ihmisiä. Voit olla varma, että Jeesus on itkenyt tämän terrori-iskun uhrien vuoksi viime viikkoina. Hänen sanotaan keräävän leiliin kaikki pyhiensä kyyneleet. Uskon, että itse asiassa monet kristittyjen vuodattamat kyyneleet ovat Jumalan omia kyyneleitä, jotka Hänen Henkensä on laittanut meihin. (s. 128-129.) Jumala ei nauti sodista ja Hän suree jokaista uhria. Jeesus on tie, totuus ja elämä. Jumala puhuu elämän puolesta, ei kuoleman. 
 
New Yorkia kohtaavat tapahtumat 
“New Yorkin ylle lankeaa kolmenkymmenen päivän rangaistus tavalla, jollaista maailma ei ole vielä koskaan ennen nähnyt. Jumala panee muurit sortumaan. Kaupungissa esiintyy käsittämätöntä väkivaltaa ja ryöstelyä. Väkivalta on niin raakaa, että se järkyttää koko maailmaa. Katujamme ei tuolloin miehitä vain kansalliskaarti vaan myös nostoväki.” (s. 131). 
 

Näky, joka on toteutunut 

Oma huomioni tähän väliin: Kuinka uskomatonta onkaan, että seuraavat tapahtumat ovat tapahtuneet Los Angelesissa nyt alkuvuodesta 2025: “Ympäri kaupunkia riehuu samanaikaisesti tuhat tulipaloa. Los Angelesin tulipalot rajoittuivat vain muutamaan kaupunginosaan, mutta New York on liekeissä joka puolelta. Times Square roihuaa, ja liekit kohoavat taivaaseen ja näkyvät kilometrien päähän. Paloautot eivät kykene suoriutumaan kaikesta.” (s. 131). 
 
Juna- ja bussiliikenne joudutaan pysäyttämään. Syntyy miljardien dollarien menetykset. Näytökset Broadwayllä lakkautetaan. Liike-elämä pakenee kaupungista kuin tyrehtymätön verenvuoto. Tällaisten asioiden voidaan odottaa tapahtuvan jossakin kolmannen maailman valtiossa mutta ei Yhdysvaltain. (s. 131). 
 
Rakkaudessaan ja armossaan Jumala sallii onnettomuuksien kohdata maata varoittaakseen kaikkia, jotka haluavat kuulla, että Jeesus on tulossa takaisin ja että on aika valmistautua. Hän rakastaa lapsiaan liian paljon antaakseen valtakuntansa toteutua ilman varoitusta. Hän tietää, että ihmiskunta ei halua kuunnella ja että vain maanjäristysten kaltaiset onnettomuudet saavat ihmiset tarkkaavaisiksi. Näitä onnettomuuksia on paljon, ja ne ovat liian tuskallisia unohdettaviksi. Niiden avulla Jumala on lavastanut näyttämön ajan viimeisiä hetkiä varten. Nämä synnytystuskat tulevat yhä toistuvammiksi ja voimakkaammiksi lähestyttäessä viimeistä hetkeä. Yhä useammissa paikoissa esiintyy yhä enemmän nälänhätää, ruttoa ja maanjäristyksiä. Ja kaikki tämä on vasta kärsimysten alkua. Kuitenkin Raamatun sanoma kaikille tosi kristityille on: "Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä" (Luuk. 21:28). (s. 136-137). 
 

Toivon sana
Jos luotat Jumalaan, voit kohdata jokaisen onnettomuuden ja lausua luottavaisena: "Minun Jumalani puhuu tälle maanpiirille, ja Hänen voimansa paljastuu. Minä seison tyynenä ja näen pelastuksen Herrassa." (s. 139)