Pehkosen Ei enää kiltti tyttö -kirja laittaa ajattelemaan omaa suhdettani kiltteyteen. Tuija toteaa, ettei maailma ole tasa-arvoinen eikä reilu paikka, mutta toteaa hänellä olevan oma sauma vaikuttaa asioihin työnsä kautta. Että hän voi nostaa esiin epäkohtia, vaikka se ei ole kaikille mieleen. Itsekin yritän tehdä näin blogikirjoituksillani ja myös ihmisten kanssa keskustellessani. Aina kuitenkaan rohkeuteni ei ole sillä tasolla, että uskaltaisin tuoda esille jotain niin sanottua negatiivista, sillä on helpompaa olla hiljaa ja näin vain olla miellyttämässä muita. En kuitenkaan halua olla sellainen henkilö. Tässä siis minulla on kasvamista.
Pehkonen kertoo tavoitelleensa sellaista, että hänellä olisi häntä arvostavia ihmisiä, joita hän myös itse arvostaa. Ihmisiä, joiden lähellä on hyvä olla. On kyllä hyvin tärkeää haalia sellaisia ihmisiä lähelleen, jotka myös rohkaisevat ja ovat tukena. Peilaan tätä omaan elämääni, että on kyllä ihanaa löytää omat ihmisensä, jotka jakavat pääosin samanlaiset arvot niin arvoristiriidat ovat vähäisiä. Itse huomaan ristiriitatilanteissa minun mieluusti lähtevän pois paikalta, mutta erään ystäväni kanssa olen harjoitellut toisin toimimista.
Kirja saa pohtimaan niitä henkisiä voimavarojani, joita haluan kehittää kuten ei:n sanomista ja rajan vetämistä. Räpsin kuvia kirjojen sivusta, joihin halusin palata ja peilata omaa elämääni. Annan kirjalle ⭐⭐⭐⭐ tähteä/ viisi.
Otteita kirjasta:
"Vain asioihin havahtuminen, epäkohtien huomaaminen voi saada aikaan muutosta. Sitä muutosta toivon nyt tekeväni." (s. 11-12)
Kun kertoo kokemansa vääryyden ihmiselle, jolta on kokenut vääryyttä, voi se maksaa sen, ettei työkutsuja enää satele tältä henkilöltä. "Se hinta on ilmeisesti maksettava, jos pitää puolensa ja vetää rajansa. Ja sen hinnan olen valmis maksamaan, sillä mitä lopulta jää jäljelle, jos uhraa omat arvonsa? Ja vaikkei minussa ehkä ole sitä punkhenkisyyttä, joka Almassa oli jo teininä, niin olen minäkin pikkuhiljaa alkanut löytää omaa sisäistä pikkupunkkariani. Sellaista, jota ei enää pelota olla huoneessa se "hankala nainen, koska sillä naisella on kuitenkin sydän paikallaan." (s.95)
"Pikkuhiljaa olen alkanut ymmärtää, että herttaisuus on kyllä osa minua. Hymyilen paljon ja arvostan ystävällisyyttä. Mutta toisaalta minulla on myös vahvat ja jyrkät mielipiteet, halu nostaa esiin epäkohtia, puolustaa alta-vastaajia, sanoa maton alle lakaistut asiat ääneen ja vähän huutaakin. Olen myös ymmärtänyt, että minun ei tarvitse valita. Voin hymyillä leveästi, olla mukava ja reilu ja silti olla hyväksymättä paskaa käytöstä, myrkyllisiä työympäristöjä tai mulkvisteja." (s 104)
Usein on myös luovuttava jostain. Ja sekös vasta vai-keaa onkin. Me kun emme haluaisi luopua edes asioista ja ihmisistä, jotka ovat meille pahasta. Kaikista helpointa on pysyä siinä tutussa tilassa, joka tuntuu turvalliselta, vaikka olisi kuinka ahdistava. (s. 167)
Mitä jos vähän uudelleenmuotoiltaisiin ajatusta röyh-keydestä, ja annettaisiin sen kertoa esimerkiksi siitä, että uskoo itseensä ja asiaansa? Että haluaa mennä eteenpäin. Ettei koko ajan kuulostele kohinaa ja häiriötekijöitä ympärillään eikä ainakaan ala käyttäytyä muiden ihmisten toi-veiden ja tarpeiden mukaan ja unohda siinä sivussa, mitä itse on. (s. 174)
"Mitä ikinä päättää omassa elämässään tehdä ja tavoitella, kannattaa miettiä valintansa siten, että niiden kanssa on itsellä hyvä olla." (s. 186)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti