Tuija Pehkonen - Ei enää kiltti tyttö

Pehkosen Ei enää kiltti tyttö -kirja laittaa ajattelemaan omaa suhdettani kiltteyteen. Tuija toteaa, ettei maailma ole tasa-arvoinen eikä reilu paikka, mutta toteaa hänellä olevan oma sauma vaikuttaa asioihin työnsä kautta. Että hän voi nostaa esiin epäkohtia, vaikka se ei ole kaikille mieleen. Itsekin yritän tehdä näin blogikirjoituksillani ja myös ihmisten kanssa keskustellessani. Aina kuitenkaan rohkeuteni ei ole sillä tasolla, että uskaltaisin tuoda esille jotain niin sanottua negatiivista, sillä on helpompaa olla hiljaa ja näin vain olla miellyttämässä muita. En kuitenkaan halua olla sellainen henkilö. Tässä siis minulla on kasvamista.

Pehkonen kertoo tavoitelleensa sellaista, että hänellä olisi häntä arvostavia ihmisiä, joita hän myös itse arvostaa. Ihmisiä, joiden lähellä on hyvä olla. On kyllä hyvin tärkeää haalia sellaisia ihmisiä lähelleen, jotka myös rohkaisevat ja ovat tukena. Peilaan tätä omaan elämääni, että on kyllä ihanaa löytää omat ihmisensä, jotka jakavat pääosin samanlaiset arvot niin arvoristiriidat ovat vähäisiä. Itse huomaan ristiriitatilanteissa minun mieluusti lähtevän pois paikalta, mutta erään ystäväni kanssa olen harjoitellut toisin toimimista. 

Kirja saa pohtimaan niitä henkisiä voimavarojani, joita haluan kehittää kuten ei:n sanomista ja rajan vetämistä. Räpsin kuvia kirjojen sivusta, joihin halusin palata ja peilata omaa elämääni. Annan kirjalle ⭐⭐⭐⭐ tähteä/ viisi.

Otteita kirjasta:

"Vain asioihin havahtuminen, epäkohtien huomaaminen voi saada aikaan muutosta. Sitä muutosta toivon nyt tekeväni." (s. 11-12)

Kun kertoo kokemansa vääryyden ihmiselle, jolta on kokenut vääryyttä, voi se maksaa sen, ettei työkutsuja enää satele tältä henkilöltä. "Se hinta on ilmeisesti maksettava, jos pitää puolensa ja vetää rajansa. Ja sen hinnan olen valmis maksamaan, sillä mitä lopulta jää jäljelle, jos uhraa omat arvonsa? Ja vaikkei minussa ehkä ole sitä punkhenkisyyttä, joka Almassa oli jo teininä, niin olen minäkin pikkuhiljaa alkanut löytää omaa sisäistä pikkupunkkariani. Sellaista, jota ei enää pelota olla huoneessa se "hankala nainen, koska sillä naisella on kuitenkin sydän paikallaan." (s.95)

"Pikkuhiljaa olen alkanut ymmärtää, että herttaisuus on kyllä osa minua. Hymyilen paljon ja arvostan ystävällisyyttä. Mutta toisaalta minulla on myös vahvat ja jyrkät mielipiteet, halu nostaa esiin epäkohtia, puolustaa alta-vastaajia, sanoa maton alle lakaistut asiat ääneen ja vähän huutaakin. Olen myös ymmärtänyt, että minun ei tarvitse valita. Voin hymyillä leveästi, olla mukava ja reilu ja silti olla hyväksymättä paskaa käytöstä, myrkyllisiä työympäristöjä tai mulkvisteja." (s 104)

Usein on myös luovuttava jostain. Ja sekös vasta vai-keaa onkin. Me kun emme haluaisi luopua edes asioista ja ihmisistä, jotka ovat meille pahasta. Kaikista helpointa on pysyä siinä tutussa tilassa, joka tuntuu turvalliselta, vaikka olisi kuinka ahdistava. (s. 167)

Mitä jos vähän uudelleenmuotoiltaisiin ajatusta röyh-keydestä, ja annettaisiin sen kertoa esimerkiksi siitä, että uskoo itseensä ja asiaansa? Että haluaa mennä eteenpäin. Ettei koko ajan kuulostele kohinaa ja häiriötekijöitä ympärillään eikä ainakaan ala käyttäytyä muiden ihmisten toi-veiden ja tarpeiden mukaan ja unohda siinä sivussa, mitä itse on. (s. 174)


"Mitä ikinä päättää omassa elämässään tehdä ja tavoitella, kannattaa miettiä valintansa siten, että niiden kanssa on itsellä hyvä olla." (s. 186)

Markus Ahonen - Anna pahan kiertää

Kirja kertoo Isaksson nimisestä poliisista, jonka lähipiirissä tapahtuu onnettomuus. Poliisi itse tutkii tapausten sarjaa, johon tämä onnettomuus liittyy. Kirja saa pohtimaan, kuinka on niitä yhteiskunnasta niin pahasti syrjäytyneitä ja katkeria ihmisiä, jotka eivät sopeudu yhteiskuntaamme, mutta haluavat jättää jäljen tähän maailmaan, oli se sitten huonokin jälki. Ja he saattavat tuntea kateutta sellaisia kanssaveljiään kohtaan, jotka saavat pikkuhiljaa kiinni elämästä ja tulevat osaksi työtä tekevää väestöä. Tämä saa erään henkilön niin vihaiseksi, että hänen on pakko tehdä jotain asialle. 

 

Ahosen kirja on erittäin mielenkiintoinen, kuten poliisikirjat usein ovatkin ja on mielenkiintoista seurata sitä, miten tarina etenee ja kuinka poliisi saa vihjeitä siitä, kuka tai ketkä ovat asialla. On muun muassa eräs kello, johon on kaiverrettu sukunimi. Siitä johtolangasta he pikkuhiljaa saavat kiinni ja on eräs poliisi, joka on päässyt syyllisten jäljille, mistä syyllinen sai tietää ja pahoinpitelee tämän. Nyt poliisi on niin pahassa jamassa, ettei pysty enää puhumaankaan ja on poissa pelistä tutkinnan suhteen.  

 

Lämmin suositus kirjalle! Hyvä juoni! 

 

Annan täydet ⭐⭐⭐⭐⭐tähteä. 

 

 

Jarno Piipponen - MINÄ OLEN HERRA SINUN PARANTAJASI

Luin Jarno Piipposen MINÄ OLEN HERRA SINUN PARANTAJASI -kirjan. Se rohkaisi minua näin: Jättäkäämme epäusko ja uskokaamme Herran hyvään tahtoon. Hän järjestää asiamme niin kuin on hyvä. Kuitenkin meidän tulee olla rukoilussamme kestäviä ja rukoilla lakkaamatta.

Kirja kasvatti rohkeasti uskomaan Raamatun Sanaan, että kaikki mitä Sana sanoo, on mahdollista tapahtua. Kuten se, että kuurot saavat kuulonsa ja sairaat paranevat. Emmekä me tule ikuisesti olemaan sairaita. En ole varma, mikä minua opetti siinä, että Jumala ei tee meitä sairaiksi vaan Paholainen ja että meidän ikeemme on kevyt kantaa ei tarkoita sairausten kantamista vaan muita vaikeuksia. Kuitenkin Jeesus kuoli Golgatan ristillä puolestamme, niin ettemme joudu kärsimään todellakaan yhtä pahasti kuin Hän.

Myös sivut 65 ja 66 inspiroivat Jarno Piipposen kirjassa Minä olen Herra sinun parantajasi:

"Jos siis jätämme epäuskomme käsittelemättä, Jumalan Sanan mukaan me emme tule menestymään emmekä paranemaan. Jumalan Sanan mukainen menestys on mielestäni sitä että Sana toteutuu meidän elämässämme niin kuin se on kirjoitettu. Joka tunnustaa syntinsä ja hylkää sen, saa armon. Armo on Jumalan ansaitsematon suosionosoitus sinun hyväksesi. Halleluja! "(s. 65-66)

Lisää tärkeitä kohtia kirjasta:

Jeesus Kristus on Jumalan Sana! Usko syntyy Kristuksen Sanan kautta, Jumalan Sanan, Raamatun kautta. Lue tai kuuntele Raamatun Sanaa, ja uskosi kasvaa! Sanassa on totuus, armo ja ja elämä. Jeesus on elämän leipä; syö Hänen Sanaansa ja vahvistu! Monet syövät kyllä lääkärin antaman lääkekuurin ja ruokkivat itseään usealla aterialla päivässä, mutta ruokimmeko ja lääkitsemmekö itseämme Jumalan Sanalla? Jotkut käyvät kerran viikossa seurakunnassa ja kuulevat hetken Sanaa, mutta eivät itse avaa koskaan Raamattuaan kotona. Voiko siis ihmetellä miksi voit hengellisesti niin huonosti? Yksi haalea ateria viikossa ei riitä pitämään sinua terveenä. On syötävä säännöllisesti, terveellistä, hyvää ravintoa. Hengellisesti se tarkoittaa vahvoja Jumalan Sanan saarnoja, jotka julistetaan uskon hengessä ja Pyhän Hengen voimassa. (s. 69-70)

Piipponen puhuu siitä, miten se mitä puhumme vaikuttaa elämäämme. Jos puhumme itsellemme, ettemme koskaan parane niin emme myöskään parane. Mutta esimerkiksi puhuessasi "Minä pysyn terveenä Jumalan kunniaksi voidakseni julistaa Hänen Sanaansa" tai "tulen paranemaan, koska hinta on maksettu Golgatalla" tulet niittämään Jumalan Sanan mukaista hedelmää. (s. 70)

Annan kirjalle ⭐⭐⭐⭐/5 tähteä.